Johanna Kirvesniemi

Montevideon yleissopimuksen luetellusta neljästä valtion kriteeristä mielestäni tärkein on tehokas hallinto (effective government), koska se mahdollistaa valtiolle käytännön kyvyn toteuttaa valtaa alueellaan. Kriteerin taustalla on ajatus siitä, että valtion muodostavalla kansalla tulee olla riittävä sosiaalinen ja poliittinen järjestäytyminen, jotta se voidaan tunnistaa toimivaksi oikeushenkilöksi kansainvälisessä yhteisössä. Valtion on siis pystyttävä täyttämään kansainväliset oikeudelliset velvoitteensa, mikä edellyttää jonkinlaista johdonmukaista poliittista rakennetta, joka mahdollistaa järjestyksen ylläpitämisen. Kansainvälinen oikeus ei kuitenkaan vaadi tietynlaista hallintomuotoa ja esimerkiksi demokraattista järjestelmää ei pidetä kansainvälisoikeudellisena vaatimuksena.

Hallinto huolehtii lakien toimeenpanosta, järjestyksen ylläpidosta, palveluiden tarjoamisesta ja kansalaisten perusoikeuksien turvaamisesta. Ilman toimivaa hallintoa valtio ei kykene hallitsemaan aluettaan käytännössä, vaikka sillä olisi väestö ja alue.

Tehokas hallinto tekee valtiosta myös kansainvälisesti tunnustettavan toimijan, jolla on oikeus tehdä sopimuksia, osallistua kansainvälisiin järjestöihin ja suojella omia kansalaisiaan. Ilman itsehallintoa valtio on helposti muiden valtioiden vaikutusvallan alainen eikä kykene toimimaan tasavertaisena globaalissa yhteisössä.

Astrid Snäll

Mielestäni tärkein valtion kriteeri on suvereenisuus. Valtiolla on silloin oikeus itse tehdä päätöksiä, esimerkiksi poliittisia ja hallinnollisia, ilman että ulkopuoliset puuttuvat niihin. Itsenäinen päätöksenteko on tärkeää, siksi että valtio voi kehittää ja toteuttaa asioita, jotka vastaavat parhaiten kansalaisten tarpeisiin ja olosuhteisiin (esim. lupuuko suomi perintöverosta niin kuin Ruotsi vai ei).

Suvereniteetin myötä tulee alueellinen koskemattomuus eli valtio voi itse hallita omaa aluettaan. Tämä tarkoittaa, että valtiolla on oikeus ja velvollisuus suojella omia rajojaan ja varmistaa, että rajojen sisällä noudatetaan valtion asettamia lakeja ja määräyksiä.

Suvereniteetin myötä valtio voi osallistua kansainvälisiin sopimuksiin ja järjestöihin. Eli tämä mahdollistaa, että valtio voi osallistua kansainvälisiin päätöksentekoprosesseihin ja yhteistyöhön muiden valtioiden kanssa. Tämä on tärkeää esim. ilmastonmuutoksen ja ympäristöasioiden kannalta, mutta myös esim. tällä hetkellä Venäjän hyökkäyssodan takia Suomi irtaantui juuri Ottawan sopimuksesta, joka kieltää jalkaväkimiinat. Jalkaväkimiinat suojelevat valtion omia sotilaita lähinnä, koska se estää hyökkääjien tunkeutumista valtion rajojen sisälle.

Suvereenisuus tuo mukanaan siis myös vastuun valtion omista kansalaisista eli valtion tulee huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja perusoikeuksia. Eli käytännössä Suomessa valtio tarjoaa koulutuksen ja julkisen terveydenhuollon ja muun sosiaaliturvan ja tietenkin huolehtii kansalaisten turvallisuuden ulkoisilta tai sisäisiltä uhilta. Sisäinen uhka voisi olla esimerkiksi jengiytyminen tai terrorismi ja esimerkkinä vaikka Turun puukotus 2017).

Lisäksi suvereniteetti tuo mukanaan valtiolle oikeuden luoda ja ylläpitää omaa oikeusjärjestelmää eli säätää lakeja, varmistaa oikeusturva ja lainvalvonta. Näistä säädetään esim. perustuslaissa. Ja valtion virkamiehistä lainvalvontaa toteuttaa, esim poliisi ruohonjuuritasolla ja oikeusasiamies & oikeuskansleri valvovat viranomaisten ja virkamiesten toiminnan laillisuutta eli sitä että valtaa käytetään lainmukaisesti ja kansalaisten perusoikeudet toteutuu.

Argjenta Kelmendi

Montevideon yleissopimuksessa (1933) määritellään neljä valtion kriteeriä: määritelty alue, pysyvä väestö, tehokas hallinto ja kyky solmia kansainvälisiä suhteita. Mielestäni näistä neljästä valtion kriteeristä tärkein on valtion tehokas hallinto, sillä ilman sitä valtio ei voi toimia itsenäisesti.

Tehokas hallinto tarkoittaa valtion oikeutta ja velvollisuutta käyttää toimivaltaansa siten, ettei se aiheuta vahinkoa muille, kuten omille kansalaisille tai muille valtioille. Hallinto koostuu kolmijako-opin mukaisesti lainsäädäntövallasta, toimeenpanovallasta ja tuomiovallasta. Vallan kolmijako takaa valtion itsenisen toimintakyvyn ja valtion vakauden.

Ilman tehokasta hallintoa valtio ei pysty ylläpitämään järjestystä, tarjota palveluita kansalaisilleen tai toteuttaa suverenisuutta suhteessa muihin valtioihin. Ilman hallintoa ei ole olemassa vallan kolmijako-opin mukaista lainsäädäntövaltaa, toimeenpanovaltaa tai tuomiovaltaa ja tämä itsessään johtaisi hallitsemattomuuteen.

Tehokas hallinto vaikuttaa myös kykyyn solmia kansainvälisiä suhteita. Tehokas hallinto tarjoaa kyvyn solmia kansainvälisiä suhteita ja mahdollistaa valtioiden välisen yhteistyön.

Lisäksi tehokas hallinto on erityisen tärkeä myös kansalaisten kannalta. Se varmistaa sen, että valtio kykenee turvaamaan kansalaistensa perusoikeudet sekä ylläpitämään turvallisuutta maassa. Ilman toimivaa hallintoa, yhteiskuntaa ei hallitsisi kukaan ja se voisi ajautua sekasortoon, mikä vaarantaisi kansalaisten perusoikeuksien toteutumista.

Aada Hakonen

Montevideon yleissopimuksen neljästä valtion kristeeristä tehokas hallinto on mielestäni tärkein kriteeri

Tehokkaan hallinnon piirteitä ovat kolmijako opin kolmesta osasta, joita ovat lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta

Tehokkaan hallinnon toteutumisen edellytyksenä on riittävä sosiaalinen ja poliittinen järjestäytyminen. Ilman tehokasta hallintoa myös vaikea täytäntöönpanna kansainvälisiä suhteita ilman tehokasta hallintoa. Kyky solmia kansainvälisiä suhteita on myös yksi valtion kriteereistä ja mielestäni juuri se, että tehokas hallinto mahdollistaa toisen valtion kriteerin toteutumisen, tekee tehokkaan hallinnon kriteeristä mekrittävän.

Tehokkaan hallinnon myöntäminen ei edellytä demokraattista hallintojärjestelmää. Valtion olemassaolon myöntämiseksi on oletus jatkuvuudesta. Valtion hallinnon tulee siis olla tarpeeksi tehokkaasti järjestäytynyt, jottei valtio pääsisi pienin perustein kaatumaan.

Siiri Haaksi

Montevideon yleissopimuksessa valtion kriteereiksi on nimetty määritelty alue, pysyvä väestö, tehokas hallinto sekä kyky solmia kansainvälisiä suhteita. Lisäksi kiistanalaisena kriteerinä voidaan pitää vaatimusta siitä, että muut valtiot tunnustavat valtion.

Mielestäni tärkein valtion kriteeri on pysyvä väestö. Ilman pysyvää väestöä ei tehokas hallintokaan olisi varmaan kovin mahdollinen. Ja ilman tehokasta hallintoa ei alueen määrittelykään onnistuisi – ainakaan kovin hyvin.

Silja Tuominen

Valtion kriteerit määritellään Montevideon yleissopimuksessa. Valtion kriteerejä ovat määritelty alue, pysyvä väestö, tehokas hallinto, sekä kyky solmia kansainvälisiä suhteita. Käsittelen seuraavaksi mielestäni merkittävintä valtion kriteeriä eli tehokasta hallintoa, sekä sen erityispiirteitä.

Valtiolla on oikeus, sekä velvollisuus käyttää omaa toimivaltaansa aiheuttamatta muille vahinkoa, eli valtion omille kansalaisille, tai muille valtioille. Tehokas hallinto muodostuu Montesquieun kolmijakon opin mukaan yhtäältä lainsäädäntö- toimeenpano- ja tuomiovallasta.

Tehokas hallinto mahdollistaa kansainväliset suhteet. Valtioiden velvollisuutena on noudattaa kansainvälisiä sopimuksia, kuten kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, sekä YK:n peruskirjaa. Kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin liittyy valtion velvollisuus taata perusoikeutena jokaisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sekä syrjimättömyyteen. Tehokas hallinto vaikuttaa yhtäältä siihen, että valtiot noudattavat sopimuksia, sillä tehoton hallinto voisi johtaa sopimusrikkomuksiin, sekä näiden oikeuksien rikkomuksiin, mikä voi aiheuttaa kansainvälisoikeudellisia voimakeinoja, kuten sanktioita.

Lisäksi tehokkaalla hallinnolla on yhtäältä vaikutuksia valtion talousjärjestelmään.

Kansainvälinen talousoikeus perustuu valtioiden mahdollisuuksiin toteuttaa säänneltyä kauppapolitiikkaa. Tehoton hallinto voisi synnyttää epävarmuutta näiden sopimusten solminnassa, sekä täytäntöönpanossa.

Tehokkaalla hallinnolla on vaikutusta valtion turvallisuuteen, sekä vakauteen. Mikäli valtion hallinto on tehotonta, voi tämä johtaa lisääntyviin pakolaisiin, sekä aiheuttaa globaaleja pakolaiskriisejä.

Tehokkaalla hallinnolla on vaikutusta siihen, että valtion terveydenhuolto, koulutus, sekä muut julkiset palvelut ovat kaikkien saatavilla. Nämä kattavat yhtäältä resurssit, sekä rahoituksen ja hyvin organisoidun palvelurakenteen. Tehokas hallinto pitää myös yllä lakia ja järjestystä, sekä mahdollistaa oikeudenmukaisuuden toteutumisen. Tehokas hallinto koostuu riippumattomista tuomioistuimista, jotka tekevät niiden päätöksenteosta läpinäkyvää, ja vaikuttavat siten kansalaisten luottamukseen näiden toiminnasta, sekä oikeudenmukaisuudesta. Tämä lisää myös kansalaisten osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan ja yhteiskunnan kehittämiseen.

Kuten aiemmin toin esille, tehokas hallinto on mielestäni tärkein valtion kriteeri, koska sillä on monia merkityksiä liittyen kansainvälisiin velvoitteisiin, valtioiden talouteen, sekä sopimusten täyttämiseen. Tehokas hallinto mahdollistaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valtiossa. Ilman tehokasta hallintoa, valtion on uhkana menettää oman suvereniteetin merkityksen, sekä joutua kansainvälisoikeudelliseen vastuuseen aiheuttamista rikkomuksistaan. Ilman tehokasta hallintoa valtio voi jäädä tunnustamatta tai joutua riippuvaiseksi ulkopuolisesta hallinnosta.

Venla Salminen

Montevideon yleissopimuksessa nimetään ja luetellaan eri valtion kriteerit. Nämä kriteerit ovat määritelty alue, hallinto, pysyvä väestö sekä kyky solmia kansainvälisiä suhteita. Näiden kriteerien lisäksi luetellaan myös yksi kiistanalainen kriteeri, joka on valtion kyky tulla tunnustetuksi muiden valtioiden toimesta.
Itse valitsin valtion tärkeimmäksi kriteeriksi kyvyn solmia kansainvälisiä suhteita. Perustelen tätä sillä että tämä määrittää valtion aseman kansainvälisessä yhteisössä sekä myös sen toiminnan itsenäisenä oikeussubjektina. Valintaani vaikutti etenkin nykymaailman kansainvälisten suhteiden hyvin olennainen rooli ihan jokaisessa asiassa, mutta etenkin valtion toiminnan kannalta.
Valtion tulee toki sisältää myös pysyvä väestö, rajattu alue sekä oma hallinto, mutta nämä kriteerit eivät mielestäni yksinään takaa asemaa valtiona, jos sillä ei kuitenkaan ole kykyä toimia kansainvälisessä yhteisössä ja yhteistyössä muiden valtioiden kanssa.
Näen että ilman kykyä tällaiseen yhteistyöhön osallistumiseen valtio voi jäädä hyvin herkästi eristyksiin, mikä osaltaan voi heikentää myös sen taloudellista ja poliittista vakautta. Lisäksi tämä voi vaikuttaa myös kiisteltyyn kriteeriin tunnustettavuudesta. Näen kiistellyn kriteerin linkittyvän hyvin vahvasti juuri valtion kykyyn toimia kansainvälisessä yhteisössä, ja ikään kuin jatkumona siitä.
Vaikka asia on kiistelty, ja kansainvälinen tunnustaminen katsotaan olevan ns. deklaratiivisen valtio-opin mukaan muodollisesti tarpeeton valtion olemassaololle, käytännössä se on kuitenkin usein ratkaisevana tekijänä valtion täysivaltaisessa osallistumisessa kansainväliseen järjestelmään. Esimerkiksi jäsenyys kansainvälisessä järjestössä, diplomaattisuhteiden solmiminen ja osallistuminen kansainväliseen päätöksentekoon eri tasoilla edellyttää usein laajaa tunnustamista.
Näen myös että kyky solmia ja ylläpitää kansainvälisiä suhteita ilmentää myös valtion sitoutumista kansainvälisen oikeuden periaatteisiin. Näen sen osoittavan valtion kykyä ottaa vastuuta kansainvälisessä yhteisössä, kykynä tehdä kansainvälisesti sitovia sopimuksia ja myös sitoumuksena noudattaa kansainvälisiä velvoitteita. Nämä taas heijastuvat valtion uskottavuuteen ja mahdollisuuteen vaikuttaa omaan asemaansa maailmassa ja suurimmissa yhteisöissä.
Asiaa on pohdittava myös siltä kannalta, että jos kriteeri ei täyttyisi niin minkälaisia negatiivisia vaikutuksia sillä sitten olisi. Valtiot jotka eivät kykene osallistumaan kansainväliseen vuorovaikutukseen johtuen esimerkiksi poliittisesta epävakaudesta, sisäisistä konflikteista tai esim. ulkopuolisesta eristämispolitiikasta kohtaavat usein rajoitteita kehitykselleen ja kansainväliselle vaikutusvallalleen. Kumulatiivinen vaikutus on siis suuri. Tästä näkökulmasta katsottuna kyky solmia kansainvälisiä suhteita ei ole vain yksi valtion tunnusmerkistö vaan myös välttämätön edellytys globaalinen menestyksen nauttimiselle globaaleissa yhteisöissä.